Ensimmäinen viikko

Ensimmäinen koulupäivä on nyt takanapäin ja nyt onkin hyvä aika purkaa orientaatioviikon antimet kirjalliseen muotoon. Sää on ollut edelleen upea. Lähes naurattaa, että jotkut esi-isät ovat päättäneet asettua aloilleen kotoiseen pohjolaan, jossa ilmeisesti on satanut pääasiassa jo monta viikkoa.

Saapuminen

Lentoni Las Vegasista Jopliniin oli peruttu, joten joudun yöpymään vielä yhden yön Vegasissa ennenkuin pääsin Joplinin ja kautta Pittsburgiin. Joplin on lähin lentokenttäkaupunkia noin 30 minuutin ajomatkan päässä Pittsburgista. Myös Pittsburgissa jouduin yöpymään hotellissa, koska koulun asuntoloiden vastaaotossa oli jotain sekoilua. Lunkina savolaisena tämä ei luonnollisesti minua suuremmin haitannut, mutta samalla lennolla tulleet brasialaiset olivat silmin nähden hieman käärmeissään. Sunnuntaina pääsin viimeinen asettumaan asuntolaani heti aamusta.

Orientaatioviikko

Orientaatioviikko alkoi maanantaina lomakkeiden palautuksella ja yleisten asioiden hoitamisella. Suomalaisia vietiin kuin VIP-henkilöitä paikasta toiseen, koska vältimme kokonaan mm. verikokeen. Jo ensimmäisenä päivänä tuli selväksi, että paikallinen orientaatio eroaa paljon suomalaisten korkeakoulujen aloitusviikoista. Päivät tiistaista torstaihin kuluivat pääasiassa tärkeillä luennoilla kuunnellen asioita, kuten tunneille ajoissa saapuminen on tärkeää. Välillä tuntui, että olikohan kyseessä kuitenkin lastentarha tai ala-aste ennemminkin kuin yliopisto. Paikalliset seurakunnat ja muut järjestöt vastasivat orientaatioviikon ruokailuista, jotka olivat ehkä parhaita hetkiä koko viikolla. Yhteisöjen jäsenet olivat erittäin ystävällisiä ja avuliaita, eivätkä todellakaan tuoneet esille järjestöjensä uskonnollisia tarkoituksia sen suuremmin. Ruokailujen lisäksi muuta iltaohjelmaa ei oikeastaan ollut, joten ystävien löytäminen on pääasiassa omalla vastuulla. Kansainväliset tutorit olivat myös todella ystävällisiä ja auttavaisia, joilta uskaltaa kysyä mitä tahansa. Lähtökohta orientaatioviikkon on käytännössä se, että kaikki etukäteislomakkeet voi tehdä vasta täällä. Eli jos on valmistautunut Suomessa, nii orientaatio on pääasiassa turhaa toistoa.

T-paita ja opiskelijakortti tarttui haaviin ekalta viikolta

Viikossa olen huomannut, että suomalaisena on varsin helppo tulla ja sopeutua amerikkalaiseen kulttuuriin. Vaihto-oppilaiden joukossa on suurin melko huonosti englantia puhuvia opiskelijoita Aasiasta, joten kielitaidostakaan ei kannata juuri välittää. Suomalaiset opiskelijat ovat käytännössä lähes vanhimpia opiskelijoita koko kampuksella.

Tällä viikolla tosiaan alkaa kurssit ja seuraava haaste onkin arvokkaiden kurssikirjojen hankinta. Seuraavassa blogissa sisältönä lienee havaintoja kurssien sisällöstä ja asumisjärjestelyistä.

Ollimatti

West Coast Tour

Roadtrip ja sen viimeiset jälkimainingit on viimeistään nyt taputeltu, kun olen päässyt jo arkeen kiinni Pittsburgissa. Heti alkuun täytyy sanoa, että reissaaminen ennen koulun alkua otti terävimmän kärjen pois kulttuurishokista, joka nopeuttaa luonnollisesti sopeutumista Kansasiin.

San Francisco

Lombard street

Lento "suoraan" Yhdysvaltojen länsirannikolle on erittän puuduttava pätkä. 24 tunnin ja 2 välilaskun jälkeen pääsimme perille San Franciscoon, jossa oli tarkoitus viettää 3 yötä. Monet aiemmat vaihto-oppilaat ja Yhdysvalloissa matkailleet ovat maininneet San Franciscon parhaimpana kaupunkina matkallaan. Valitettavasti tätä puolta me emme päässeet kyllä näkemään. Sää oli koko ajan pilvinen ja sumuinen ja nähtävyyksien kiertäminen koleassa säässä tuntui huonolta ajatukselta. Parhaat hetket olivatkin iltapäivä Golden Gaten pohjoispuolelle Sausalitossa, joka oli varsin aurinkoinen ja mukava pienehkö kaupunki ja Friscossa työskentelevän serkkuni näkeminen pitkästä aikaa. Myös Airbnb asuntomme osoittautui erinomaiseksi toivuttuamme alkuhämmenyksestä, joka johtui asunnon sijainnista hieman huonommassa kaupunginosassa.

Santa Cruz- Santa Barbara

Laguuni, Big Sur

San Franciscosta ajoimme Tyynenmeren rantaa pitkin kohti Malibua yöpyen yhden yön sekä Santa Cruzissa että Santa Barbarassa. Molemmat paikat olivat erittäin miellyttäviä ja molemmissa olisi voinut viettää enemmänkin aikaa. Näissä kaupungeissa oli luonnollisesti hieman rauhallisempi tunnelma, koska molemmat jopa pienempiä kuin Kuopio ja Jyväskylä. Santa barbarassa paljastui ensimmäistä kertaa amerikkalainen asiakaspalveluhenkisyys kun hotellin ollessa jo täynnä työntekijät järjestivät meille asunnon yöksi kellon ollessa jo noin 21:00. Suomessa hotellin tiskin takaa olisi myyty varmasti pelkkää "eioo-ta".

Malibu

Malibussa, joka sijaitsee Los Angelesin länsipuolella, vietimme 2 yötä. Sampo oli onnistunut löytämään Airbnb:stä meille oikean helmen yöpaikaksi. Vietimme 2 yötä erittäin mukavan perheen luona hulppeassa talossa, johon kuului myös mahdollisuus käyttää pihapiirin uima-allasta. Päivät vietimme Malibun ja Venicen rannoilla. Etenkin Venice beach jätti syvän vaikutuksen rennonletkeällä elämänasenteellaan. Iltaisin kiertelimme autolla Beverly Hillsiä ja Hollywoodia ja luonnollisesti kävimme myös katsomassa Walk Of Famea ja Hollywood kylttiä. Parempaa perehtymiseen Los Angeles olisi vaatinut aikaa vähintään muutaman viikon.

Venice beach jatkuu horisonttiin

Grand Canyon ja Las Vegas

Malibusta aloitimme ajopäivän, jonka päätteeksi päädyimme pienen haahuilun jälkeen Kingmaniin Arizonaan yöksi. Seuraavana aamuna starttasimme Corollan kukonlaulun aikaan kohti Grand Canyon Westiä. West ei kuulu varsinaisesti Grand Canyonin luonnonpuistoalueeseen vaan on Hualapai-intiaanien mailla oleva erillinen keskus. 75 dollarin pääsylippu epäilytti aluksi, mutta näkymät olivat jokaisen pennin veroisia. Näkymät lasiselta sillalta, Skywalkilta, 1,2km syvään kanjoniin olivat tähän mennessä elämäni upeimmat!

Grand Canyon West

Grand Canyonin jälkeen suuntasimme Las Vegasiin päättämään lähes täydellisesti onnistuneen reissumme. Vegasin naurettavan halpojen hotellihintojen takia päädyimme valitsemaan sviitin Treasure Island hotellista. Valinta oli täysin oikea, huoneen ollessa erittäin hieno ja viihtyisä. Vegas on kyllä äärimmäisen ristiriitainen paikka, jossa jokaisen ehkä käytävä elämänsä aikana. Vegasin pääkadun The Stripin hulluus ja upeus on vain itse käytävä todistamassa. Toisaalta paljon upeita ja korkeita rakennuksia, paljon tekemistä ja upea sää koko ajan. Toisaalta valtavasti turisteja ymmällään ja koko ajan toistensa tiellä utopistisessa ja naurettavan epätodellisessa ympäristössä. Kuitenkin hotellin altaalla yli 40 celsiuksen lämmössä oli helppo todeta, että voisi asiat olla huonomminkin.

Vegas hulinaa

Tässä vielä muutama lyhyt yleinen huomio ensimmäisen kahden viikon ajalta amerikasta

-Toyota Prius on Californian yleisin auto, jolla ajamalla paikalliset yrittävät pelastaa maailmaa.

-Autotiet ovat aivan naurettavan huonossa kunnossa, vaikka paikalliset liikkuvat autolla kaikki yli 100 metrin siirtymät. Olisi kiva tietää mihin lukuisista tietulleista käytetyt rahat laitetaan.

-Käteistä täytyy olla aina mukana. Lisäksi kannattaa olla erillinen pankkikortti ja luottokortti. Minulla on yhdistelmäkortin kanssa ollut hieman vaikeuksia mm. käteisen nostamisessa.

- Aasialaiset turistit uhmaavat vaikka kuolemaa hyvien selfieiden toivossa. Me tyydyttiin ihailemaan Grand Canyonia usean turva-askeleen päästä, kun muut ottivat kuvia toinen jalka lähes rotkossa. Luonnollisesti mitään kaidetta ei ollut missään.

Tarkempaa ja väritettyä tarinaa matkastamme voi lukea Tuomaksen blogista osoitteesta

http://syksypingviinina.blogspot.com/

Kiitoksia vielä matkaseurueelle, suoraan sanoen reissu oli pelkkää dominointia alusta loppuun!

Reissumiäs kiittää!

Morje!

Laukut on pakattu ja reissu starttaa lopultakin huomenna kohti San Franciscoa. Matkaseurakin on ehdottomasti parasta A-luokkaa, kiitos Laukkalan veljesten. Suunnitelmana on pyöriä Yhdysvaltojen länsirannikkoa alaspäin viikon verran ja näyttää paikallisille oikeinelämisen mallia. Lopuksi käymme hakemassa hieman ylimääräistä käyttörahaa Las Vegasista, josta lennnän Pittsburgiin 13.8. Parasta tässä reissussa on se, että kerrankin en ole laatinut sen ihmeellisempiä ja tarkempia suunnitelmia, vaan tiedossa on ainoastaan yöpaikat alkureissun ajaksi.

Vaikka suunnittelu ja valmistautuminen on jäänyt tällä kertaa vähemmälle, olen kuitenkin miettinyt muutaman asian, jotka täytyy ainakin toteuttaa syksyn aikana.

1. NFL-ottelu

Suomessa hieman tuntemattomampi laji jenkkifutis on vienyt kyllä suurimman mielenkiintoni muista urheilusarjoista. Lajina amerikkalainen jalkapallo on äärimmäisen taktinen ja jännittävä. Dramaattisia viimeisen sekunnin loppuhuipennuksia tulee mielestäni ehkä enemmän kuin missään muussa lajissa. NFL-seuraamista Suomessa tukee myös otteluohjelma. Pelit pelataan pääasiassa sunnuntai-iltana Suomen aikaa ja runkosarjassa kestää vain 17 viikkoa. Näin jokaisella pelillä on merkitystä ja lähetysajat ovat suomalaisen kannalta paljon mielekkäämmät kuin esimerkiksi NHL-jääkiekossa. Suosittelen lämpimästi tutustumaan, jos jääkiekko ja futis alkaa puuduttaa.

Pittsburgia lähinnä pelaa Kansas City Chiefs, jonka kotiareena on noin 2 tunnin automatkan päässä. Valitettavasti lempijoukkueellani New England Patriotsilla ei ole vieraspeliä Kansas Cityssä. Chiefsin kotiohjelma näyttää lähtökohtaisesti aika helpolta, joten sopivan peli täytynee valita muiden aikataulujeni mukaan.

2. NHL-ottelu

Vaikka NHL-seuraamiseni on hieman laantunut muutaman vuoden takaisesta on live-peli aivan ehdoton juttu. Jääkiekko ei ole kovin suosittu laji Amerikan keskiosissa, eikä Kansasissa ole sen vuoksi joukkuetta. Lähin joukkue St. Louis Blues pelaa 5 tunnin automatkan päässä. Todennäköisimmin NHL-peli tulee osaltani toteutumaan aivan loppumatkasta. Koulu loppu 15.12, jolloin jää vielä viikko aikaa matkustaa ennenkuin paluulento nousee ilmaan 22.12 New Yorkista.

Joukkueella tai ottelulla ei suuremmin ole väliä, mutta luonnollisesti suomalaisten otteet kiinnostavat eniten.

3. Amerikkalainen juhlapyhä

Olisi aika upeaa päästä kokemaan aivan perinteinen tapa viettää jotain syksyn juhlapyhistä esimerkiksi siis Halloweeniä tai kiitospäivää tavallisen amerikkalaisen perheen kanssa. Tämä vaatii todennäköisesti soluttautumista jonkin tulevan amerikkalaisen ystävän perheen mukaan. Tämä tulee tietysti olemaan aika kova testi sosiaalisille taidoilleni, mutta lupaan yrittää parhaani. Lähinnä minua kiinnostaa, ovatko juhlajärjestelyt yhtä ”överit” kuin Euroopassa taidetaan kuvitella. Olisi myös mielenkiintoista päästä näkemään ovatko mielikuvani erittäin perhe- ja sukukeskeisestä juhlakulttuurista totta.

Valmistelut on tosiaan tehty ja luotto on äärimmäisen kova, että hieno syksy on tulossa. Palaan blogin ääreen viimeistään alun lomailun jälkeen, toivottavasti kuvien kera.

Mukavaa syksyä!

Amerikan valloitukseen tarvittava varustus